Me olemme susi

Susikeskustelu on useasti kiinnittänyt huomioni. On kiehtovaa, miten suuria tunteita sen yhteydessä koetaan. Ja kieltämättä nämä tunteet valtaavat minutkin aina kun muistan miten rajua susien vastustus on. Susi nostaa esiin mielenkiintoiset rintamalinjat ihmisissä. Keskustelussa ei lopultakaan ole kyse pelkästään eläimestä vaan ihmisten peloista, oikeuksista, kontrollista, maaseudusta, kaupungista ja tietysti politiikasta. Ehkä tämä keskustelu on suomalainen erityispiirre ja vahvasti tähän aikaan sidottu ilmiö. Uskon, että nämä samat rintamalinjat nousevat esiin myös monessa muussa ajankohtaisessa aiheessa aina pakolaiskysymyksestä ydinvoimaan.

Aloitin maalaamisen kuvasta, jossa sumun keskeltä nousee tumma hahmo. Maalaus on kuin painajaismainen muotokuva. Sitä katsoessa ei voi olla ihan varma mitä savun keskeltä nousee, koska varsinainen aiheeni on mielikuva sudesta, ei niinkään itse eläin. Minua kiinnostaa se miten me katsomme sutta ja luomme siitä kuvia. Maalausteni eläin on rakentunut puoliksi havainnosta ja puoliksi latautuneista odotuksistamme. Näinhän me toisaalta näemme koko maailman. Meidän kokemuksemme maailmasta on tuotettu ja rakennettu mielessämme. Aistit antavat meille tietoa, mutta kaikki se tieto värjäytyy omien odotustemme, pelkojemme tai unelmiemme kautta. Todellisuus on ristivalotus useista eri lähteistä.

Näyttelyn nimi ”Me olemme susi” merkitsee useita asioita. Me olemme kuin susia juuri siinä pahaenteisessä ja kielteisessä merkityksessä, joka sudelle usein annetaan. Toisaalta jokainen meistä on joskus myös ulkopuolinen, yksinäinen ja jahdattu. Sudesta on useita käsityksiä ja vertauskuvia ja niitä kaikkia yhdistää se, että susi nähdään voimana, joka on uhkaava ja taipumaton. Susi on häiritsevä tahra marginaalissa, jonka enemmistö mielellään siistii pois. Olen halunnut katsoa sutta useista eri näkökulmista ja muistuttanut itseäni, että susi on myös peto, josta ei pidä pestä verta pois.

Tarina pyhästä Fransiskuksesta ja Gubbion sudesta liikutti minua. Tarina on tyypillinen vertauskuvallinen pyhimystarina, johon liittyy eläin. Susi terrorisoi Gubbion kaupunkia ja kyläläiset elivät pelon vallassa. Ennenkuin sutta lähdettiin tappamaan, tarjoutui kaupungissa oleskellut Fransiskus rauhantekijäksi. Fransiskus tavoitti suden metsästä ja teki sen kanssa sopimuksen. Sudelle annettaisiin ruokaa ja se jättäisi kyläläiset rauhaan. Susi käveli Fransiskuksen kanssa kaupunkiin rauhallisena ja piti lupauksensa. Kyläläiset puolestaan pitivät oman puolensa sopimuksesta ja antoivat sudelle niin paljon ruokaa kuin se tarvitsi. Rauha palasi maahan.

On selvää, että susi tarkoitti tarinassa jotain muuta kuin eläintä. Ehkä se viittasi joihinkin uhkaaviin voimiin sisällämme. Fransiskus rakensi sillan kaupungin ja suden välille ja kaikkien odotusten vastaisesti susi piti sopimuksesta kiinni ja luopui kyläläisten terrorisoinnista. Minua kiinnostaa tarinassa erityisesti yksi asia: sudelle puhuminen. Se oli järjetön ja idealistinen teko. Juuri tuollaisia tekoja tarvitsemme edelleen. Jonkun on rakennettava siltoja vaikka aluksi näyttäisikin siltä ettei se tulisi onnistumaan.

Samuli Heimonen