Ihmisen ja maalauksen rajalla

Harri Mäcklinin arvio näyttelystä Non Plus Ultra Helsingin Sanomissa 11.11.2012 

Kuvat. Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2008 valittu Samuli Heimonen (s. 1975) piti edellisen näyttelynsä Helsingissä kolme vuotta sitten. Omaäänisen tekijän ote ei ole noista ajoista hötynyt - päinvastoin.

Kaikki Heimoselle tunnusomaiset piirteet tunnistaa heti galleriaan astuessa: utuisen hienostuneen maalausjäljen, painostavan tunnelman, kolkon surrealismin sekä tietenkin hänen tavaramerkikseen muotoutuneet eläinhahmot.

Nyt pääosassa on ihminen. Heimonen maalaa unenomaisia visioita, joissa ihmiset ovat pieniä eksyneitä, puskettuina rajalle, jossa heidän haurautensa ja vahvuutensa tulee esiin. Juuri tähän näyttelyyn nimi, myyttien mukaan maailman rajalla ollut varoitus Non Plus Ultra ("ei mitään tämän jälkeen") viittaa.

Heimonen käsittelee ihmisen todellisuutta, sen rajallisuutta ja absurdiutta, mutta allegorian muodossa. Hänen symbolisminsa on intuitiivisesti selkeä mutta käsitteellisesti varsin moniulotteista. Vahvatunnelmaisten teosten viesti tulee selväksi ilman, että Heimosen tarvitsee alleviivata maailmankuvaansa. 

Heinon näyttely on juuri niin haluttu ja viimeistelty kokonaisuus kuin Heimoselta sopii odottaakin. Mutta kysymys kuuluu: voiko hän itse mennä tästä enää pidemmälle?

Harri Mäcklin